On suorastaan uskomatonta, kuinka perhevapaauudistus keskustelussa työelämä ja perhe-elämä leimataan ikään kuin toistensa vihollisiksi, isät halutaan pakko kiintiöittää vanhempainvapaille ja tapellaan, onko lapselle parempi varhaiskasvatus vai pitkään kotona oleminen. Mielestäni asiat eivät ole todellakaan näin mustavalkoisia eikä lapsista ja perheistä voi puhua niin kuin heissä ei olisi selkeitä yksilöllisiä eroja ja tarpeita.
Perhevapaauudistuksessa mielestäni tärkeimpiä seikkoja on pitää mielessä ensisijaisesti jokaisen lapsen yksilöllinen etu, toisena työn ja perheen joustava yhteensovittaminen läpi lapsuusvuosien sekä kolmantena isien kannustaminen ottamaan enemmän roolia vanhempana.
Lapsen yksilöllinen etu toiselle lapselle tarkoittaa, sitä että hän saa olla mahdollisimman pitkään kotona vanhemman kanssa ja toiselle sitä, että hän pääsee laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Molempien tulee olla mahdollisia ja myös aidosti hyväksyttyjä vaihtoehtoja.