Ratkaisuja ruuhkavuosien tueksi - visio perhevapaauudistuksesta
On suorastaan uskomatonta, kuinka perhevapaauudistus keskustelussa työelämä ja perhe-elämä leimataan ikään kuin toistensa vihollisiksi, isät halutaan pakko kiintiöittää vanhempainvapaille ja tapellaan, onko lapselle parempi varhaiskasvatus vai pitkään kotona oleminen. Mielestäni asiat eivät ole todellakaan näin mustavalkoisia eikä lapsista ja perheistä voi puhua niin kuin heissä ei olisi selkeitä yksilöllisiä eroja ja tarpeita.

Perhevapaauudistuksessa mielestäni tärkeimpiä seikkoja on pitää mielessä ensisijaisesti jokaisen lapsen yksilöllinen etu, toisena työn ja perheen joustava yhteensovittaminen läpi lapsuusvuosien sekä kolmantena isien kannustaminen ottamaan enemmän roolia vanhempana.

Lapsen yksilöllinen etu toiselle lapselle tarkoittaa, sitä että hän saa olla mahdollisimman pitkään kotona vanhemman kanssa ja toiselle sitä, että hän pääsee laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Molempien tulee olla mahdollisia ja myös aidosti hyväksyttyjä vaihtoehtoja.
 Tilastollisesti suuri osa hoitovapaista käytetään lapsen ensimmäisen kahden vuoden aikana ja tuo kotihoidontuki on suorastaan säälittävän suuruinen. Yksikään muu sosiaalietuuksia saava ryhmä ei elä niin pienellä summalla, kuin 10 kuisen pienen lapsen vanhempi.  

Mielestäni mahdollisuus olla kotona tulee säilyttää lapsen kolmeen ikävuoteen asti, mutta niin, että kotihoidon tukea saisi korotetusti kahteen ikävuoteen asti. Tämä helpottaisi perheiden taloudellista tilannetta mutta säilyttäisi kuitenkin mahdollisuuden olla pitkään kotona.
Ura ja perhe nähdään liian usein toistensa vihollisina ja toisaalta kun nykyjärjestelmämme ja kulttuurimme käytänteitä katsoo, en valitettavasti edes ihmettele. Uskon kuitenkin vahvasti, että tähän tulee muutos ja työ ja perhe yhdessä tulevat muodostamaan arjen peruspilarit, jotka täydentävät toisiaan.

 Avain asemassa on perhevapaajärjestelmän saattaminen joustavammalle pohjalle sekä lisäksi työnantajien suhtautuminen esimerkiksi osittaisenhoitovapaan käyttöön sekä yleinen lapsimyönteisyys. Kun ihminen omaa erilaisia identiteettejä ja tuntee niistä ylpeyttä, eikä vain ruuhkavuosien kuuluisaa riittämättömyyttä, hän jaksaa antaa itsestään enemmän niin kotona kuin työpaikalla.
Lähtökohta mielestäni on se, että on lapsen oikeus saada aikaa muodostaa hyvä kiintymyssuhde myös isään sekä yhteistä aikaa molempien vanhempien kanssa, mutta kyse on myös isien oikeuksista ja aidoista yhteiskunnan ja kulttuurin tarjoamista mahdollisuuksista. Tällä hetkellä nämä eivät mielestäni toteudu tarpeeksi hyvin vaikka teoriassa paperilla se ehkä onkin mahdollista.

 Mielestäni kuitenkaan kiintiöillä pakotamminen ei ole oikea ratkaisu, vaan vahvat kannustimet perheille sekä käytännön järjestelyt perhe-elämän tueksi ovat tie tasa-arvoisempaan vanhemmuuteen. Hyvä vaihtoehto olisi esimerkiksi tuntuvat rahalliset bonukset tai selkeät veroedut, niille perheille joissa perhevapaita jaetaan tasaisemmin sekä käytännön puolelta esimerkiksi työaikaan sisältyvät imetystauot.

Uskon, että yhteiskunnalla on paljon tekemistä näiden kuuluisten ruuhkavuosien tueksi. Perhepolitiikan panostukset tai laiminlyönnit näkyvät pitkälti tulevaisuuteen. Sitä niittää, mitä kylvää ja nyt on aika panostaa perheisiin! 
Lue lisää ajatuksiani --> Aino-Riikan Blogi
- Aino-Riikka Simula -
All Rights Reserved 2018. ainoriikkasimula.fi